Täällä ollaan, eka viikko Costa Ricassa takana. Tänään on neljäs päivä perheessä ja paaljon on jo tapahtunut.
Alkuun kerron vaikka ekoista päivistä San Joséssa muiden vaihtareiden kanssa. Exploriuksen vaihtariohjelmaan kuuluu vuoden alkuun "softlanding camp", jossa toivutaan jetlagistä, orientoidutaan kulttuuriin ja kieleen yms.
Alussa Suomeen oli tullut tieto, että yövyttäisiin hostellissa San Joséssa, mutta tässä kulttuurissa suunnitelmat vaihtuu nopeasti eikä mikään oo niin täsmällistä. Niinpä ekat kolme yötä yövyttiinkin nunnien luostarissa, joka samalla toimi jonkinlaisena majoituskeskuksena. Nunnat oli ystävällisiä ja paikka kaunis , eli paikanvaihdos ei haitannut. Me vaihtarit saatiin lopuksi yhden tosi suloisen nunnan puhelinnumero. Sinne saa kuulemma soittaa jos haluaa (huom. espanjaksi) puhua jonkun kanssa.
Toinen esimerkki tästä tuttavallisuus-kulttuurista on heti lennolta Panamasta Costa Ricaan.
Mun viereen istui joku paikallinen, jonka kanssa tositositosi matkaväsyneenä yritin sitten puhua espanjaa. Mulle esiteltiin ympärillä istuvaa sukua ja lennon lopussa sain puhelinnumeron, jos mulla tulee täällä jotain kysymyksiä. Näytin varmaan aika hämmentyneeltä, koska en tietenkään Suomesta tulevana osannut odottaa mitään tällaista. Tää ehkä kuvastaa, kuinka tuttavallisia kaikki täällä on.
Heti ekana päivänä Costa Ricassa mentiin bussilla San Joséta ympäröivään maalaismaisemaan. Kaduilla käveli lehmiä ja pikkupoika oli kahden lampaan kanssa kävelyllä. Bussipysäkeillä oli lapsia koulupuvuissa ja kaduilla kaikki tervehti toisiaan. Siinä alkoi pikkuhiljaa tajuamaan, ettei olla enää Suomessa.
Toinen esimerkki tästä tuttavallisuus-kulttuurista on heti lennolta Panamasta Costa Ricaan.
Mun viereen istui joku paikallinen, jonka kanssa tositositosi matkaväsyneenä yritin sitten puhua espanjaa. Mulle esiteltiin ympärillä istuvaa sukua ja lennon lopussa sain puhelinnumeron, jos mulla tulee täällä jotain kysymyksiä. Näytin varmaan aika hämmentyneeltä, koska en tietenkään Suomesta tulevana osannut odottaa mitään tällaista. Tää ehkä kuvastaa, kuinka tuttavallisia kaikki täällä on.
Heti ekana päivänä Costa Ricassa mentiin bussilla San Joséta ympäröivään maalaismaisemaan. Kaduilla käveli lehmiä ja pikkupoika oli kahden lampaan kanssa kävelyllä. Bussipysäkeillä oli lapsia koulupuvuissa ja kaduilla kaikki tervehti toisiaan. Siinä alkoi pikkuhiljaa tajuamaan, ettei olla enää Suomessa.
Yksi parhaista puolista softlanding campissa oli muihin vaihtareihin tutustuminen. Vaihtareita on pohjoismaista ja USA:sta, yhteensä meitä on noin 15. Tutustuminen kävi helposti vielä siinä vaiheessa, kun ympärillä olevat ihmiset puhui englantia. Nyt jo huomaa, kuinka kaikki vaihtarit käy samoja tunteita läpi. On helpottavaa tuntea samassa tilanteessa olevia, joiden kanssa voi jakaa kaikki ongelmat ja muut. Me asutaan kaikki aika eri puolella Costa Ricaa, mutta watsapp-ryhmät on näissä tilanteissa hyödyllisiä!!
Lauantaina perheen kyydittämänä suunnattiin San Josésta Zarceroon. Sunnuntaina oli jo eka kirkkokäynti perheen kanssa. Messu kesti tunnin enkä ymmärtänyt sanaakaan papin puheista. Täällä suurin osa käy kirkossa ja siellä olikin melkeen koko kylä. Kokemuksena kirkko oli ihan mielenkiintoinen. Sitten, kun ymmärrän papin puheista jotain, saattaa aika siellä mennä nopeammin.
Kommunikointi ja tutustuminen perheen kanssa espanjaksi ei aina oo helppoa. Välillä helpottaisi, jos voisi sanoa asiat englanniksi ja ilmaista itteään paljon helpommin.
Sunnuntaina kirkon jälkeen tänne tuli syömään ja juttelemaan sukulaisia. Oli noin 6h, kun en tajunnut mitään keskustelusta. Siinä sitten istuin hiljaa ja aina välillä, kun keskustelu kääntyi muhun ja Suomeen ja puhe ei ollut niin nopeeta, ymmärsin jotain.
Sitten voin sanoa oppineeni espanjaa, kun tajuan kaiken siitä toositosi nopeatahtisesta keskustelusta.
Tällä hetkellä käytetyimmät lauseet:
No entiendo (en ymmärrä).
Mas despacio, por favor (hitaammin, kiitos).
...taai jos kumpikaan ei auta, niin hymy ja "si, si".
Eka asia, mitä kuulin Costa Ricasta oli, että joka aterialla on riisiä ja papuja. Se on ihan totta. Täällä ei myöskään melkeen koskaan kerkeä tulla nälkä, koska riisi-papu-ateriaa syödään tihein väliajoin. Mulle yllätyksenä tuli, että perheen nuorin 9-vuotiaskin juo kahvia. Kahvi tulee tänne viereisestä kylästä, niin kuin kaikki hedelmät, juustot ja muut.
Huomenna mulla alkaa koulu. Vähän mietityttää, miten tuun löytämään oikeisiin luokkiin, kun lukujärjestyksessä ei ole luokkanumeroita tai miten tutustuminen muihin espanjaksi käy. Se nähdään huomenna.
-Rea
Kommunikointi ja tutustuminen perheen kanssa espanjaksi ei aina oo helppoa. Välillä helpottaisi, jos voisi sanoa asiat englanniksi ja ilmaista itteään paljon helpommin.
Sunnuntaina kirkon jälkeen tänne tuli syömään ja juttelemaan sukulaisia. Oli noin 6h, kun en tajunnut mitään keskustelusta. Siinä sitten istuin hiljaa ja aina välillä, kun keskustelu kääntyi muhun ja Suomeen ja puhe ei ollut niin nopeeta, ymmärsin jotain.
Sitten voin sanoa oppineeni espanjaa, kun tajuan kaiken siitä toositosi nopeatahtisesta keskustelusta.
Tällä hetkellä käytetyimmät lauseet:
No entiendo (en ymmärrä).
Mas despacio, por favor (hitaammin, kiitos).
...taai jos kumpikaan ei auta, niin hymy ja "si, si".
Huomenna mulla alkaa koulu. Vähän mietityttää, miten tuun löytämään oikeisiin luokkiin, kun lukujärjestyksessä ei ole luokkanumeroita tai miten tutustuminen muihin espanjaksi käy. Se nähdään huomenna.
-Rea
