Perheenvaihto ja muut kuulumiset

 ☼ Hola! ☼

On vierähtänyt piiiiitkä aika siitä, kun viimeksi muistin tänne kirjoittaa. Alunperin kai ajattelin, ettei tästä tulis yhtä niistä monesta vaihtariblogista, jotka hiljentyy parin ekan viikon jälkeen. Niin kuitenkin vissiin kävi, kun oon pian ollut täällä viisi kuukautta.. Nyt kuitenkin, kun lähennellään mun vaihdon puoliväliä, on hyvä kirjoittaa muistiin asioita, joita tänä aikana on tapahtunut. Uusia juttuja sitten viimekirjoituksen kun on tapahtunut aaaaika paljon. Tässä kuitenkin tiivistetysti olennaisimmat.

Ensiksi ehkä kaikista isoin muutos viimekirjoituksesta: vaihdoin mun hostperhettä noin puolitoista kuukautta sitten. Ensimmäisen perheen kanssa ei sujunutkaan niin hyvin. Pieniä ongelmia ja väärinkäsityksiä kasaantui, eikä alusta alkaen kemiat kohdanneet. Siellä kuitenkin pysyin reilu kolme kuukautta, vaikka koko viimeisen kuukauden ajan kotona olo ei tuntunut mukavalta. Sen tiesi hyvin siitä, kun koitin keksiä mitä vaan tekemistä talon ulkopuolelta eikä kotiin meneminen tuntunut kivalta.
Pitkään punnitsin kaikkea, mitä vaihdosta voisi seurata. Lopulta ajattelin, ettei koulun  tai kaupunginvaihdoskaan  haittaisi, kunhan olisi parempi olo.

Perheenvaihdosta puhutaan vaihto-oppilaille aina sinä viimeisenä vaihtoehtona, joka tehdään vaan, kun ongelmat on tosi tosi isoja. Niimpä siinä väistämättä rupeaa miettimään, että onko oma ongelmansa tarpeeksi iso.  Onko se, ettei perheessä tunnu hyvältä tai perheessä on ilmapiiri, jossa ei voi olla täysin luonnollisesti, syy perheenvaihtoon.  Hostperheessä pitäisi tuntua mukavalta ja jos niin ei ole, niin ongelma on (eka tietysti perheen kanssa puhumisen ja uusien yritysten jälkeen) tarpeeksi iso perheenvaihtoon.

Itse vaihto tapahtui mulle yhden päivän varoitusajalla (täällä kulttuuri on suunnittelematon, mutta ehkä järjestö tässä olisi voinut ilmoittaa mulle vaikka päivää aiemmin.. :D)
Sain eka vaan viestejä, että sinä päivänä mun pitää olla kotona ja yhteyshenkilö tulee käymään. Sitten puoli tuntia ennen tulikin viesti, että mulla on puoli tuntia aikaa pakata matkalaukku, kunnes mut tullaan hakemaan pois perheestä.

Itse automatka oli aika sekavissa tunnelmissa, kun kyselin kaikki mahdolliset kysymykset. En edes tiennyt, olenko vaihtamassa kaupunkia tai koulua. Matkalaukku oli pakattuna auton penkillä, mutta mulla ei tietoakaan siitä, minne olin matkalla. Siinä kävikin selville, että ollaan menossa kahden tunnin päähän paikkaan nimeltä Santo Domingo. En kerennyt kellekään esim. koulussa sanomaan heippoja, mutta no: loppu hyvin, kaikki hyvin.

Onneksi mulla, niin kuin monella muullakin, vaihto muutti asioita täällä parempaan suuntaan. Oon tosi onnellinen, että uskalsin tehdä sen päätöksen ilman mitään tietoa tulevasta. Uusi kaupunki on isompi, noin 15 minuuttia pääkaupungista San Josésta. Täällä on lämpimämpi kuin entisessä paikassa (se kylä kun oli koko maan kylmin paikka) ja enemmän kaikkia tekemismahdollisuuksia.

Uuteen perheeseen kuuluu mummi, äiti, 18- ja 26-vuotiaat siskot ja 12-vuotias veli. Äiti työskentelee ja mummi on päivät kotona. Täällä alusta saakka on tuntunut enemmän kodilta, eli nyt kaikki on paljon paremmin. Myös omanikäinen seura perheessä on kiva juttu.

Nyt oon jo reilu kahden kuukauden lomilla. Uudessa koulussa kerkesin olla vaan pari viikkoa, mutta sinne lomien jälkeen palaan vielä ja kerkeän tutustua luokkalaisiin yms. 

Oon loman ekat kaksi viikkoa työskennellyt vapaaehtoistyötä meidän kotikadun toisella puolella olevassa päiväkodissa. Voin tässä todeta, että aaaikas vaikeaa on pienten uhmaikäisten lasten kanssa työskentely. Ainaskin oon oppinut paljon hyödyllisiä juttuja lasten kanssa työskentelystä. Enpä ois vuosi sitten ajatellut, että pian auttaisin Costa Ricalaisessa päiväkodissa ja ymmärtäisin (ainakin osan) niiden pikkulasten selityksistä ja tarinoista. Saa nähdä, mitä kaikkea muuta mulle kerkeää lomien aikana tapahtumaan!

-Rea