Kuvia ja kuulumisia

¡Hola!

Täällä ollaan jo oltu yli viisi viikkoa, tuntuuuuu hullulta. Arki alkaa muodostua. Kieli ei enää tunnu niin vaikealta, vaikka muutoksia osaamisessa on vähän vaikea itse huomata. Kun muistelen tulomatkalla tänne sitä, kun lentokoneessa viereen istui espanjaa puhuva ihminen ja mä yritin vaivalloisesti selittää, että oon vaihto-oppilas (enkä sitäkään kai ymmärrettävästi osannut sanoa) , niin edistystä espanjassa on kyllä tapahtunut.

Tässä kuvia viimepäiviltä:

Costa Rican perinteinen mekko. Täällä kaikki tanssii, tai sitten pelaa jalkapalloa. Tää kuva on kylän ala-asteen tanssiesitys-tapahtumasta, joka kesti melkein neljä tuntia kaikkien esitysten kanssa. 

Tän tanssikulttuurin näkee koulussakin: välillä jos jossain luokassa ei ole tuntia, sinne pistetään musiikkia ja ruvetaan tanssimaan. 

Koulurakennus täällä on avoin eli ei ole seiniä muuten, paitsi luokkahuoneissa. 

Lenkkimaisemat täällä kyllä kelpaa. Ainoa vaan, että kun asun vuoristossa, niin eka puoli lenkistä on helppoa alamäkeä ja paluumatka taas ei-niin-kivaa ylämäkeä.

lenkkimaisemia part 2

Meidän pihalla oleva avokadopuu. Perheen koira syö suurimman osan maahan tippuneista avokadoista, välillä niitä riittää meillekin. 

Zarceron keskustasta. Tää kylä on ainakin muihin läheisiin verrattuna aika iso ja ainakin melkein kaiken tarvittavan löytää täältä. Jaaa niinkuin kuva harmaudesta voi päätellä, niin täällä vuoristossa on tosiaan pilvistä melkein joka päivä.

Mulla on aika paljon vapaa-aikaa, kun koulu loppuu välillä jo ennen puoltapäivää. Oon alottanut esimerkiksi lentopallojoukkueessa. Pääideana mulla oli, että tutustuisi lisää ihmisiin ja olisi jotain omaa tekemistä, mutta kävi ilmi, että lentopallo on oikeesti ihan hauskaa (en oo ikinä ollut kauhean kiinnostunut pallourheilulajeista, eli mulla ei ollut odotukset korkealla). Täällä kylässä on myös esimerkiksi zumba- ja joogatunteja, eli paaaljon kaikkea kivaa tekemistä.


Huomenna ei koko tässä maassa ole lukiolaisilla koululla, tällä kertaa oppilaiden sijasta opettajat osoittaa mieltä. Täällä on yleistä, että joko ei ole koulua ollenkaan tai sitten koulussa ei ole kaikkia tunteja. Mutta huomenna ainaskin on aikaa mm. lukea Don Quijotea espanjaksi ja yrittää ymmärtää juonta pääpiirteittäin.. tai ainakin joitain sanoja aina jostain välistä. :D

-Rea

Koulu Costa Ricassa

¡Buenos dias!   ☀  

Oon ollut jo yli kolme viikkoa Costa Ricassa. Ei tunnu yyyhtään siltä, aika menee tälläkin puolella palloa ihan yhtä nopeasti. Kohta siis on mennyt jo eka kuukausi ??? Hui. Se jokaisen vaihtarin "vuosi menee tosi nopeasti" saattaa siis hyvinkin olla totta.

Oon ollut yhteensä yhdeksän päivää koulussa. Nyt mulla on pari päivää vapaata, eli hyvä aika tiivistää tänhetkiset ajatukset koulusta täällä:

- Huomaa, että on lattarimaassa, jossa ei milloinkaan olla hiljaa ja ollaan kovaäänisiä. Koulu on ehkä enemminkin paikka, jossa nähdään kavereita, kuin paikka, jossa opiskellaan.

- Ekalla historian tunnilla väritettiin kuvia. Siitä voi muodostaa kuvan tuntien haastavuudesta

-...ja kuitenkin kokeet täällä on pitkiä ja historian kokeeseen pitää muistaa jokaisen  sodan tarkat vuosiluvut yms.

- Tunneilla huudetaan, juostaan ja mennään välillä ostamaan ruokaa kahvilasta.

- On normaalia, ettei opettajat tule kouluun ja ei ole kaikkia tunteja. Ei oo ollut vielä yhtään päivää, jolloin mulla olisi ollut kaikki lukujärjestyksen tunnit.

- Vaikka koulu alkaa täällä seitsemältä aamulla, niin kaikki on jo siinä vaiheessa energisiä ja puheliaita. Tää kuuluu siihen ehkä isoimpaan kulttuurieroon täällä: jos ollaan muiden kanssa, niin ollaan aina iloisia ja energisiä. Täällä ei olla missään vaiheessa väsyneitä, tai jos ollaan, niin sitä ei ainaskaan näytetä.

- kouluruoallakin on papuja ja riisiä. Täällä ruokajuomana on hedelmä-vesi-sokeri-juomaa (fresco), joka on hyväää ja myös varmaan aika huonoksi, kun sitä juo joka päivä näinä 10 kuukautena.

 

koulupuvun paita

Mun koulun nimi on Liceo de Alfaro Ruiz ja siellä on noin tuhat oppilasta, eli isompi kuin esimerkiksi lukio, jossa Suomessa oon. Koulunkäynti täällä on rennompaa, eikä opettajilla ole paljon auktoriteettia. Tää tulee olemaan mulle vähän niinkuin välivuosi koulusta, koska jos tunneilla tehdäänkin jotain, niin useimmat asiat oon jo opiskellut Suomessa.


Koulussa on myös muita vaihtareita Saksasta. Helpottaa, kun voi ainakin jossain vaiheessa päivää puhua englanniksi ja tehdä itsensä ymmärretyksi. Vaikka espanja kehittyy koko ajan, niin välillä on vähän haastavaa. Joka päivä tulee hetkiä, kun joku selittää innoissaan jostain asiasta, mistä mä en ymmärrä kuin pari sanaa sieltä täältä. Pikkuhiljaa sitä oppiii...

Ensiviikolla on koeviikko. Oon vähän hukassa sen tiedon suhteen, että teenkö mäkin kaikki kokeet, mistä ja mitä mun pitäisi opiskella yms. Koulumenestys näillä espanjan taidoilla ei eeehkä oo paras mahdollinen, mutta se ei haittaa. Esimerkiksi espanjan tunnilla pitäisi lukea mm. Don Quijote espanjaksi. . :D Voin toivottavasti lukea sen englanniksi, sekin on tarpeeksi haastavaa. 

Yhtenä aamuna koululla oli oppilaiden mielenosoitus. Siinä vaadittiin kouluun enemmän kuria ja järjestystä (ymmärrän hyvin, miksi . . . :D).  Oppilaat seisoivat ulkona koko aamupäivän ja koululle tuli poliisejakin. Vaikka täällä pieni epäjärjestys koulussa on normaalia, niin tää ei kuulemma kuitenkaan oo ihan jokapäiväistä.

Tässä sitä tottuu kaikkeen uuteen ja erilaiseen päivä päivältä. Alussa on myös väsyttävää koittaa ymmärtää ja ajatella kaikki espanjaksi, varsinkin ekana viikkona meinasin nukahtaa minne ikinä meninkin. Nyt alkaa jo helpottaa vähän, vaikka välillä päiväunet ja piiitkät yöunet tulee vielä tarpeeseen. 

-Rea