Koulu Costa Ricassa

¡Buenos dias!   ☀  

Oon ollut jo yli kolme viikkoa Costa Ricassa. Ei tunnu yyyhtään siltä, aika menee tälläkin puolella palloa ihan yhtä nopeasti. Kohta siis on mennyt jo eka kuukausi ??? Hui. Se jokaisen vaihtarin "vuosi menee tosi nopeasti" saattaa siis hyvinkin olla totta.

Oon ollut yhteensä yhdeksän päivää koulussa. Nyt mulla on pari päivää vapaata, eli hyvä aika tiivistää tänhetkiset ajatukset koulusta täällä:

- Huomaa, että on lattarimaassa, jossa ei milloinkaan olla hiljaa ja ollaan kovaäänisiä. Koulu on ehkä enemminkin paikka, jossa nähdään kavereita, kuin paikka, jossa opiskellaan.

- Ekalla historian tunnilla väritettiin kuvia. Siitä voi muodostaa kuvan tuntien haastavuudesta

-...ja kuitenkin kokeet täällä on pitkiä ja historian kokeeseen pitää muistaa jokaisen  sodan tarkat vuosiluvut yms.

- Tunneilla huudetaan, juostaan ja mennään välillä ostamaan ruokaa kahvilasta.

- On normaalia, ettei opettajat tule kouluun ja ei ole kaikkia tunteja. Ei oo ollut vielä yhtään päivää, jolloin mulla olisi ollut kaikki lukujärjestyksen tunnit.

- Vaikka koulu alkaa täällä seitsemältä aamulla, niin kaikki on jo siinä vaiheessa energisiä ja puheliaita. Tää kuuluu siihen ehkä isoimpaan kulttuurieroon täällä: jos ollaan muiden kanssa, niin ollaan aina iloisia ja energisiä. Täällä ei olla missään vaiheessa väsyneitä, tai jos ollaan, niin sitä ei ainaskaan näytetä.

- kouluruoallakin on papuja ja riisiä. Täällä ruokajuomana on hedelmä-vesi-sokeri-juomaa (fresco), joka on hyväää ja myös varmaan aika huonoksi, kun sitä juo joka päivä näinä 10 kuukautena.

 

koulupuvun paita

Mun koulun nimi on Liceo de Alfaro Ruiz ja siellä on noin tuhat oppilasta, eli isompi kuin esimerkiksi lukio, jossa Suomessa oon. Koulunkäynti täällä on rennompaa, eikä opettajilla ole paljon auktoriteettia. Tää tulee olemaan mulle vähän niinkuin välivuosi koulusta, koska jos tunneilla tehdäänkin jotain, niin useimmat asiat oon jo opiskellut Suomessa.


Koulussa on myös muita vaihtareita Saksasta. Helpottaa, kun voi ainakin jossain vaiheessa päivää puhua englanniksi ja tehdä itsensä ymmärretyksi. Vaikka espanja kehittyy koko ajan, niin välillä on vähän haastavaa. Joka päivä tulee hetkiä, kun joku selittää innoissaan jostain asiasta, mistä mä en ymmärrä kuin pari sanaa sieltä täältä. Pikkuhiljaa sitä oppiii...

Ensiviikolla on koeviikko. Oon vähän hukassa sen tiedon suhteen, että teenkö mäkin kaikki kokeet, mistä ja mitä mun pitäisi opiskella yms. Koulumenestys näillä espanjan taidoilla ei eeehkä oo paras mahdollinen, mutta se ei haittaa. Esimerkiksi espanjan tunnilla pitäisi lukea mm. Don Quijote espanjaksi. . :D Voin toivottavasti lukea sen englanniksi, sekin on tarpeeksi haastavaa. 

Yhtenä aamuna koululla oli oppilaiden mielenosoitus. Siinä vaadittiin kouluun enemmän kuria ja järjestystä (ymmärrän hyvin, miksi . . . :D).  Oppilaat seisoivat ulkona koko aamupäivän ja koululle tuli poliisejakin. Vaikka täällä pieni epäjärjestys koulussa on normaalia, niin tää ei kuulemma kuitenkaan oo ihan jokapäiväistä.

Tässä sitä tottuu kaikkeen uuteen ja erilaiseen päivä päivältä. Alussa on myös väsyttävää koittaa ymmärtää ja ajatella kaikki espanjaksi, varsinkin ekana viikkona meinasin nukahtaa minne ikinä meninkin. Nyt alkaa jo helpottaa vähän, vaikka välillä päiväunet ja piiitkät yöunet tulee vielä tarpeeseen. 

-Rea